Aika kivikerroksessa
Miten dinosaurusten fossiilit ajoitetaan?
Lyhyt vastaus
Tutkijat ajoittavat dinosauruksen yleensä määrittämällä sitä ympäröivien kivien iän. Kerrosten järjestys antaa suhteellisen aikajärjestyksen; sopivista mineraaleista voidaan saada numeerisia ikiä. Hiili-14-ajoitus soveltuu paljon nuorempiin jäännöksiin, mutta sen aikaskaala on aivan liian lyhyt lintuihin kuulumattomille dinosauruksille.
Selvitä ensin kerrosten järjestys
Häiriintymättömässä sedimenttikerrosten sarjassa alempi kerros kerrostui ennen ylempää. Todellisia paljastumia täytyy tutkia tarkemmin: poimuttuminen, siirrokset ja eroosio voivat katkaista sarjan tai kääntää sen ylösalaisin. Geologit selvittävät tämän historian ennen fossiilin sijainnin tulkintaa.
Myös tunnusomaiset fossiilit auttavat rinnastamaan eri paikkojen kerroksia. Smithsonianin ajoitusopas selittää suhteellisen ajoituksen ja johtofossiilien käytön. Rinnastus yhdistää aineistoja; se ei tarkoita, että kaksi samannäköistä kiveä muodostui täsmälleen samana päivänä.
Etsi sitten sopiva mineraalikello
Jotkin epävakaat isotoopit hajoavat mitattavalla nopeudella. Kun mineraalin historia tunnetaan ja systeemi on pysynyt riittävän suljettuna, emo- ja tytärisotooppien suhteista voidaan arvioida, milloin kello käynnistyi. Eri mineraalit ja menetelmät sopivat eri ikähaarukoihin.
Dinosauruksia sisältävissä sedimenteissä vulkaaninen aines voi olla erityisen hyödyllistä. Fossiilikerroksen ylä- tai alapuolinen ajoitettu tuhkakerros voi rajata fossiilin ikää. Näytteen on todella kuuluttava tulkittavaan tapahtumaan; nuorempaan sedimenttiin huuhtoutunut paljon vanhempi mineraalirae vastaisi eri kysymykseen.
Yksinkertainen ikähaarukka
Kuvittele fossiilikerros kahden tuhkakerroksen väliin. Tässä opetusesimerkissä alempi tuhka ajoitetaan noin 102 miljoonan vuoden ja ylempi noin 100 miljoonan vuoden ikäiseksi. Jos kerrokset ovat alkuperäisessä järjestyksessään eikä fossiili ole kulkeutunut vanhemmasta kivestä, hautautuminen tapahtui näiden ajankohtien välillä. Nämä ovat päättelyä havainnollistavia keksittyjä tasalukuja, eivät oikeasta näytteestä tehtyjä mittauksia.
| Kerros | Esimerkin ikä | Mitä se kertoo? |
|---|---|---|
| Ylempi tuhkakerros | Noin 100 miljoonaa vuotta | Fossiilikerros oli jo olemassa |
| Dinosauruksen sisältävä sedimentti | Ajoitettujen kerrosten välissä | Hautautuminen osuu ikähaarukkaan |
| Alempi tuhkakerros | Noin 102 miljoonaa vuotta | Fossiilikerros kerrostui myöhemmin |
Miksi radiohiiliajoitus ei ajoita T. rexiä
Hiili-14:n puoliintumisaika on noin 5 730 vuotta. Monien puoliintumisaikojen jälkeen alkuperäistä hiili-14:ää on jäljellä liian vähän käyttökelpoiseksi kelloksi. Menetelmän käytännön aikaskaala on kymmeniätuhansia vuosia, ei niitä kymmeniä miljoonia vuosia, jotka erottavat meidät lintuihin kuulumattomista dinosauruksista. Muinaisesta fossiilista mitattu pieni signaali voi sen sijaan johtua kontaminaatiosta tai taustasta; se ei automaattisesti kerro eläimen ikää. Ajoitusmenetelmä ja sen rajat ovat yhtä tärkeitä kuin laboratoriotulos.
Lue ikä yhdessä sen perusteiden kanssa
Otsikko voi pyöristää iäksi ”150 miljoonaa vuotta”. Tutkimusartikkelin pitäisi selittää, mitä ajoitettiin, mistä näytteet tulivat ja mikä epävarmuus tulokseen liittyy. Vaihteluväli on hyödyllistä tietoa, ei tunnustus täydellisestä tietämättömyydestä.
Connecticutin Dinosaur Trackway -kohteessa geologinen rinnastus ja läheiset basalttikerrokset auttavat sijoittamaan jäljet jurakauden alkuun, noin 200 miljoonan vuoden taakse. National Park Servicen kuvaus osoittaa, miksi ympäröivät kivet kuuluvat todistusaineistoon. Kausioppaamme antaa laajemman aikajanan ja fossiloitumisoppaamme kertoo, mitä tapahtui ennen löytämistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Voivatko tutkijat ajoittaa itse luun?
Joskus fossiiliaines soveltuu tiettyihin ajoitusmenetelmiin, mutta ikä on tulkittava suhteessa mineraalien muodostumiseen ja myöhempiin muutoksiin. Monien dinosaurusten ikä rajataan sen sijaan niihin liittyvien kivien avulla.
